ANOPPILAN MAKULOIHDINTA

Tallustellessani eräänä viileänä päivänä läpi satavuotiaan Muuramen kunnan osuin Muuramen autotalolle. Oikeastaan minut sai hetkahtamaan hyvä ruuan tuoksu, joka lähti Anoppilan padoista. Nenä kääntyi kohti lounaspaikkaa, johon näytti olevan helppo tulla autolla - parkkipaikkoja oli nimittäin kosolti.

Heti oven aukaistuani näin kivoja leluja ja kirjoja, joilla sai leikkiä. Tuli ihan tonttumummola mieleen. Minua tervehdittiin iloisella halauksella ja nälkäinen tonttu sai alkaa valita lautaselleen ihan mitä halusi. Täällä ovat kuulemma taitavia maistamaanhoukuttelijoita. Minua ei kyllä tarvinnut paljoa houkutella - kaiken söin. Ja aika nopsaan vielä.

Alle kolmevuotiaat saavat täällä syödä ilman edestä vanhempiensa kanssa, ja nuorisollekin on omia etuja. Paljon tykätään lounaasta, joka onkin tuttua kotiruokaa, ja raaka-aineet tulevat ihan läheltä. Me metsän elävät tykkäämme kyllä tästä tavasta.

Me metsän elävät tykkäämme kyllä tästä tavasta.

Syöttötuoleja löytyy useampi ja lasten kanssa voi mennä etu- tai takaosaan syömään, ihan mikä parhaalta tuntuu. Ja jos tarvitsee syödä jotakin erityistä, tai ei saa syödä ihan kaikkea, vaihtoehtoja on tarjolla. Virkistyneen iloinen ja sopivan kylläinen olo jäi tämän tontun massuun. Oli kiva jatkaa reissua seuraavaan paikkaan. Voisin tulla uudelleenkin - ja kavereiden kanssa.

Kiitos Seija ja kaikki te kivat ihmiset ravintolassa! 

Terveisin Santtutonttu