Santtutonttu ja Sädekeiju Valon kaupunki-tapahtumassa

Valon kaupunki

Ilma oli kuulas ja kirkas. Puut hehkuivat vihreinä ja jo keltaisinakin peltojen reunamilla. Santtu tunsi itsensä niin onnelliseksi, että melkein pakahtui. Oli istahdettava pellon reunalle katselemaan auringon viime säteiden valossa hiljakseen aaltoilevaa kaurapeltoa. Pian ihailun keskeyttivät pään yläpuolelta kuuluvat tasaiset humaukset. Kurjet aloittivat laskeutumisensa, mikä sekin oli kaunista katsottavaa. Maassa linnut jäivät sukimaan höyheniään. Pikku tonttu nousi ja ajatteli käydä vaihtamassa muutaman sanan vaikkapa säätilasta. Terve! huikkasi tomminkainen ylös pitkän kaulan päähän. Lintu vaihtoi painoa rennosti toiselle jalalle, löysi katseellaan Santun ja avasi nokkansa:

“Ai kato moooi! Teikäläisiäkin näkee. Mitä tyyppi?” Nuori kurki ojensi siipensä, läpsäisi sitä yhteen Santun nyrkin kanssa pariin otteeseen ja jatkoi:

“Oot sitte reissuun lähteny, magee reppu hei!”

“Kiitos! Lähdin seikkailemaan ja etsimään kotia.”

“Tahotkos tonttu nähä jotain, mitä et varmasti oo ennen nähny? Hyppääpä kääkän selkään, ni lähetään läpsyttään.” Kurki kumartui maahan ja vihelteli samalla jotain muuttolaulua. Santtu kiipesi linnun niskaan istumaan ja kiersi sormensa syvälle kiinni sen höyhenjuuriin.

Läps lähdettiin. Parilla kaarroksella oltiin jo korkealla.
Miten pieni kaurapelto oli! Auringonpaiste tuntui taas iholla, ja kurkikaverit näyttivät pieniltä pisteiltä. Vaikka Santtu oli jo tuntenut itsensä Suureksi Seikkailijaksi, nyt tuntui huteralta. Mitähän kurki tahtoi näyttää? Jo pelkkä lentäminen sai tomminkaisen nieleksimään.

Kurki valitsi laskeutumispaikakseen puiston aivan kaupungin keskustassa. Puiston keskellä oli kaunein rakennus, minkä Santtu oli matkallaan nähnyt. Se oli tehty punaisista tiilistä, ja siinä oli suuret kauniit ikkunat. Toisesta päädystä kohosi korkea torni, ja katolla oli joka ilmansuuntaan risti.

“Kirkkoo ja kaupunkiii”, kurki hoilotti jonkun laulunsa kertosäkeen. Se veti siiven otsalleen, kahautti moikat ja lähti takaisin kaurapeltoja kohti. Tonttu huusi perään kyytikiitoksen ja jäi puistoon seisomaan.

Santtu oli saapunut Valon kaupunkiin.

Mukailtu ote kirjasta Santtutontun matka Suomen sydämessä.
Tilaa kirja Santtutontun matkasta Suomen sydämessä Taidemetsän puodista täältä (puoti aukeaa uuteen ikkunaan).

Kuva: Sädekeiju ja Santtutonttu Valon Kaupungin Taikapuistossa syyskuussa 2019.